Onko sinulla muistikirja laukussa? Tai ehkä keittiön pöydällä tai yöpöydän laatikossa? Mökillä? Ihan siltä varalta, jos inspiraatio iskee.
Mihin tarvitsee muistikirjaa tai vihkoa, kun on kännykkä?
Niinpä niin, hyvänen aika!
Kun inspiraatio iskee
Kynän ja paperin kanssa täytyy olla nopea. Kynä ja paperi ei saa koskaan olla kaukana ja myöhässä. Siksi monessa laukussa on oltava vähintäänkin kynä. Paperia nyt aina on, useimmilla. Servettikin käy, jos muuhun ei voi kirjoittaa.
Tiedän erään, joka kirjoitti takkinsa vuoriin tärkeimmät, kun ei muutakaan matkassa ollut. Mustekynä teki pysyvää jälkeä. Onnekasta siis oli se takin sisäpuoli. Teksti sopi paremmin sinne.
Ei salasanaa ja laturia
Kännykkään kirjoittaminen ei aina ole vaihtoehto. Vaikka se kuitenkin monella tuli mieleen, että miksi ei voi kirjoittaa kännykkään, tai sanella! Sehän on kerta kaikkiaan helpompaa ja ehdottoman nykyaikaista. Ja nopeaa, tehokasta ja ihanan digitaalista. Niin on, mutta kyllä vanha kunnon muistivihko tai kovakantinen, pieni ja persoonallinen muistikirja on oikein toimiva.
Olen tietenkin tallentanut tekstinpätkiä puhelimen muistiin, tiedän kyllä mitä se on. Siellä ne nyt ovat monet hyvät lauseet ja uudet omaperäiset sanat puhelinten uumenissa, vanhojen entisteni. En ole tiedostoja siirrellyt tai akkuja enää lataillut. En ole tullut koskaan avanneeksi vanhoja puhelimia muutamien (satojen) muistiinpanojeni takia. Siksipä muistivihko on niin paljon helpompi. Esimerkiksi, pari vihkoa on pyörinyt matkassa nyt muutamia vuosia. Niihin on helppo palata, kun vain avaa sivun toisensa perään. Ei tarvitse ladata, etsiä sopivaa laturia, koittaa wifiä, muistella salasanaa, tuskailla junassa katkeilevaa nettiä, vaan siitä vaan raapaisee vihkon sivun auki ja kaikki on tallessa. Sitä paitsi ihan ilman sähköä, pörssillä ja ilman.
Kannattaa siis kokeilla, muistivihkot ja pikkuiset muistikirjat ovat vallan näppäriä ja käteviä matkaseuralaisia, hyvää ajanvietettä, tekemistä kynttilänvalossa ja mitä nyt vaan käyttöä niille keksiikään.
Käsinkirjoittaminen lumoaa?
Käsinkirjoittaminen ei aina suju, mutta tyhjän sivun tuijottaminenkin tekee joskus ihan hyvää. Ei se haittaa, vaikkei keksikään mitään kirjoittamista, tai ehtii unohtaa sen mitä piti kirjoittaa. Kyllä sieltä sitten jotain mieleen juolahtaa, ja aina voi myös piirtää. Kuka sanoi, että viivalliseen vihkoon saisi pelkästään kirjoittaa? Tai että luonnoslehtiöön pitää vain piirtää?
Kannattaa kokeilla pientä vihkoa. Se voi olla ihan hauska juttu. Sellainen vihko on monesti paras, jonka olemassaoloa ei muista, ja se sattuu käsiin mielenkiintoisessa paikassa. Voisiko siellä olla jotain sellaista, mitä voisi lukea lähellä oleville ääneen? Vai sisältääkö vihko vain silkkaa myötähäpeää itselle, miten olen keksinytkään jotain noin typerää? Ei voi tietää ennen kuin kokeilee.
Itse en ole vielä lukenut omia tekstejäni ääneen kenellekään, mutta pitäisiköhän? Ehkä voisin laittaa tänne näkyviin joskus pätkiä jostakin muistikirjastani. Haluaisikohan joku lukea muutaman rivin? Laitetaan harkintaan.
