Uusi vuosi se sieltä lentää liihottaa suihkarilla varmaan, tai ainakin sen matkalaukut, kun niin monta suihkaria näkyy taivaalle piirtyvän.
Tuleva vuosi saisi luvan olla hyvä ja lempeä. Ei sen kummempia toivomuksia. Vanha vuosi saikin jo mennä kaikkine pöljyyksineen, päiväkirjan sivut ovat jo riittävän täynnä. Ei tule kovin kovasti ikävä, vaikka paljon hyvääkin tapahtui.
Uusi vuosi alkoi tammikuun näköisenä, lumisena ja kymmenen asteen pakkasella. Uuden vuoden ensimmäisinä päivinä poutapilvet soutivat taivaan poikki, keveinä ja kevyesti ne lipuivat, sitten katosivat. Aurinko oli haalea ja etäinen.
Latua! huusi uusi vuosi
On noin kuusi kuukautta kesään. Joulujutut on kiva laittaa pois ja katsella seuraavan loman suunnitelmia. Lapsena odotin joululoman jälkeen hiihtolomaa, josta nykyisin puhutaan kai enemmän talvilomana. Kovinkaan monet eivät hiihdä, saati omista suksia, joten kai tuo on jo vähän vanhanaikaistakin puhua hiihtolomasta. Eikä nykyisin ole edes lunta niin paljon kuin ennen, tai ainakaan niin pitkään.
Hiihtolomalla menin usein mummolaan ja minulle tehtiin latu pellon ympäri. Pelto oli melko tasainen, mutta kyllä sen toisessa laidassa oli pieni alamäki, että saattoi vähän vauhdikkaammin laskea, kun jos vain suksi luisti. Hiihtelyn jälkeen join mummolan tuvassa kahvit ja söin sinappivoileipiä. Joo, opin juomaan kahvia mummolassa jo aika pienenä. Puolet maitoa ja puolet kahvia ja sokeripalan kanssa. Joskus oli suolakalaa tai grillattua kanaa, paksua riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa, jota sekametelisopaksikin sanottiin. En erityisemmin pitänyt kuivatuista, sitkeistä omenarinkuloista sopassa. Sitten oli hedelmäsalaattia, jossa oli säilykepurkin yltiösokerisia kirsikoita välteltäviksi, mutta ihania persikan paloja onneksi paljon enemmän.
Levoton lehmä Armiida
Kesällä siinä hiihtopellolla laidunsivat lehmät. Kaikilla niillä oli oma nimi, joista nyt muistan muutaman: Unikko, Opri, Ella, Iiris, Lemmikki ja Tytti olivat lehmien nimet. Päivähoitopaikassa minulle luettiin kirjaa Armiida-lehmästä, ja sillä nimesinkin erään vasikan joskus. Kirjan nimi oli Levoton lehmä eli Armiidan matka Maailman Ääriin. Olisipa kiva löytää tuo kirja vielä kirjastosta, tai voisikohan sen saada vielä jostain omaksi?
Kesälomalla vietin paljon aikaa mummolassa, kesäviikkoja tuntui joskus olevan loputtomasti. Ehkä sen takia mielessä on nyt jokin kesänodotus keskellä talvea.
En lupaa mitään
Vaikka pidän talvesta, jostain syystä odotan jo kevättä ja kesää. Näin ei ole ollut aina, mutta nyt odotan jotakin, enkä tiedä mitä se on. Tänään on pitkästä aikaa pilvetön taivas, pienimmätkin pilvenhaituvat häipyivät jonnekin. Taivas on yhtä sininen kesälläkin. Tuijottaessani ikkunasta näkyvien mäntyjen latvoja, voisi kuvitella vuodenajaksi minkä vain.
En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jatkan samaan malliin kuin ennenkin. Arkeeni kuuluu edelleen ainakin lukeminen, kirjoittaminen, puutarhassa puuhastelu ja lintujen bongailu. En aloita laihdutuskuuria enkä uutta harrastusta siksi, että monet tekevät niin kun vuosi vaihtuu ja lehdessäkin se lukee, että nyt kesäkuntoon. Ehkä aloitan jotakin uutta, mutta se selviää itsellenikin pikkuhiljaa.
Hyvää uutta vuotta 2026, luetaan ja kirjoitellaan ja tehdään kaikenlaista kivaa niin että mieli lepää.