Olin monta päivää meritähti. Makasin päivän sängyssä, makasin yön, makasin päivän. Olin kipeä, olin kuumeessa, keho sanoi: ”Ole meritähtenä tai vaikka mustekalana, kunhan lepäät!” niin keho sanoi. Niin minä tein ja pian olin kuin uusi ja jaksoin.
Kun heräsin, aloin koota ajatuksiani. Halusin kirjoittaa vähän ja tarvitsin paikan ajatuksilleni. Sillä tavalla meritähdestä syntyi blogi. Tämä on kertomus, jota en vielä tunne, mutta kirjoitan totta ja tarua, haaveiluja ja havaintoja puutarhasta kaupungin laidalta, luovasta ajatusten virrasta, pienistä hetkistä, mitä milloinkin näkyy ja kuuluu. Ehkä piirrän, maalaan ja kirjoitan, kuvaan, havaitsen ja kuuntelen.
En vielä tarkalleen tiedä, mihin tämä aalto vie, mutta toivon, että joku toinenkin voi löytää täältä itselleen jotakin hetkeen sopivaa. On sentään juhlava fiilis aloittaa jotakin uutta!
Tervetuloa lukemaan!
– Sannis ajatusten ulapalta
”Vois kokeilla livistää oravanpyörästä, mut sitä ennen vois haaveilla huvikseen. Vähän kuin lapsena kaikki oli mahdollista: että asuis talvet kirjastossa ja kesät vanhassa traktorissa omenapuun alla, oppis puhumaan eläinten kieltä tai vois vaan kulkea ajatuksen voimalla seinien läpi. Tai sitten vois ihan vaan lentää.”
Mitä muuta? Elelen keskellä kaupunkia, mutta välillä myös vähän enemmän maalla. Kuuntelen äänikirjoja, koska minusta on kivaa kuunnella, kun joku lukee minulle. Ihailen tähtitaivasta ja virkkaan korvakoruja iltaisin. Joskus kirjoitan pöytälaatikkoon aforismeja ja lyhytproosaa. Haaveilen punaisesta tuvasta, omasta puuhellasta ja kiireettömästä aamukahvista.
Ja vielä…Kävelen metsässä aina kun voin, koska se on ihanaa. Minua kiinnostavat soveltavan taiteen menetelmät, luova kirjoittaminen ja kuvataidetyöskentely. Huviksi ja iloksi, kuinkas muutenkaan. Tästä blogista tulee paikka, jossa jaan luovia jälkiä arjestani. Täällä olen ajatusten tuuliviiri, kekseliäs innostuja ja kaikenlaisten uusien alkujen etsijä.
Tervetuloa mukaan!
