Kesäkuun lopulla mansikkamaalla sataa vettä, niin kuin muuallakin koko Suomessa. Aika tavallinen kesäkuu siis. On hyvä sää lukea kirjaa tai selailla vanhoja lehtiä. Niissä kaikki puutarhakuvat ovat niin kauniita ja täydellisiä, mutta kukapa haluaisi tilata lehden, jossa on rääsyisiä pihoja, savisia kasvimaita ja kaikenlaista keskeneräisyyttä. (Vaikka onko joku puutarha joskus valmis? Enpä tiedä.)
Liiallinen vesisade ei ole kovin hauska juttu, mutta kyllä raakileita on paljon jo odottelemassa lämpimiä päiviä. Mansikkamaalla ei juuri nyt tapahdu mitään erikoista, mutta olen huomannut rastaiden lentelevän useammin pihassa. Poikasilla on tietysti meneillään lentokoulu. Ehkä ne odottavat samaa kuin minä, että voisi löytää ensimmäisen punaisen mansikan.
Huomasin kyllä, että joku oli napannut pari raakiletta ja oli nakannut ne polulle, joten ehkä olisi nyt aika viritellä suojaverkot puskien ympärille. No, edelleen ollaan tilanteessa, että odotellaan, odotellaan. Mansikkapuskat ovat oikein tuuheita ja elinvoimaisia tällä hetkellä, rikkaruohotkaan eivät ole päässeet valloilleen, se on ahkeran kitkemisen ansioita tietenkin.
Mietteitä puutarhasta
Koska mansikkamaalla ei sen kummempaa, otetaan tähän teksti, jota kirjoittelin kesäkuun alussa.
”Tänään oli hyvä sää myllätä pihassa. Laitoin muutaman perunan maahan, kaikki seitsemän kappaletta. Saa nähdä moninkertaistuuko saalis. Lisäsin multaa mansikoille ja kaivoin ylös yhden vanhan kukkapenkin, joka oli jo vajonnut epämääräiseksi montuksi.”
Mitä tapahtuu kasvimaalla?
”Tein tänä vuonna kasvimaan kolmeen eri paikkaan. Ne ovat lähekkäin ja kastelun kannalta kätevästi. Siellä itää porkkanat, salaatit, herneet ja muutama punasipulikin kokeilussa. Perunoiden lajikkeesta en tiedä, kun jääkaapin perältä löytyivät. Nyt vain odotellaan kasvun alkamista ja toivotaan yllätysvieraiden poissapysymistä. Laitoin suojaksi kompostiverkkoaitaa, ettei linnut ainakaan pääse mylläämään ja toistaiseksi kaikki on ollut rauhallista.”
Joka päivä olen nähnyt pihalla pomppivan västäräkin, rastaan ja varpusen. Myös talitiainen ja punarinta on bongattu. Harakkakin löysin nokkaansa jotain, samoin variksia on näkynyt. Ehkä minullekin jää joitain, muutama mato multaa mylläämään ja siemenet kasvamaan vihanneksiksi.
Sellaisia ajatuksia kesäkuussa, ihan kuin koko ajan odoteltaisiin jotakin, vaikka kaikkea puuhaa kyllä on ollut, sateesta huolimatta. Porkkananalut näkyvät jo hyvin ja herneetkin ovat hitaasti mutta varmasti nostaneet vahvoja versoja esiin. Perunanvarret ovat myös jo vankkoja. Ja taas odotellaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mansikoiden punastumisen odottelu …
… on vähän sama juttu, kun katselisi kun maali kuivuu.
Palataan taas asiaan heinäkuun puolella, ehkäpä silloin on jo mansikkauutisia kerrottavana.
Terveisin Sannis mansikkamaalta
Tässä ois apilaa odottelemassa pörriäisiä.
🍓Mansikkamaa on kirjoitussarja, jossa seuraan puutarhan ja mansikkamaan maisemia vuodenkierron mukaan.
👉 Lue kaikki osat: mansikkamaa