Kesäkuun alku ja harmaa päivä.
Luen keittiönpöydän ääressä Aku Ankkaa, numero 52, 27.12. vuodelta 1989.
Aurinko pääsee vähän pilvien läpi. Ulkona on hämyisää keskellä päivääkin, se näyttää hauskalta. Pihalla näyttää hyvin vihreältä, kylläisen vihreältä. Kaukana on tummia, tummansinisiä pilviä, joista voisi odottaa sadetta.
Pihlajat kukkivat runsaasti tänä vuonna, jos syksyllä viimeinkin kokeilisi tehdä pihlajanmarjahilloa. Yksi purkillinen voisi olla riittävä kokeilu. En edes tiedä, minkä kanssa hilloa söisin, mutta silti haluaisin valmistaa pienen erän. Mielessä on vain kettukarkit ja niiden sokerinen pinta. Voisihan sitä marmeladintekoakin kokeilla.
Kiireetön päivä kuluu lukien
Kiireetön päivä on hyvä. Kahvia on mennyt kuppi jos toinenkin, olen Aku Ankan lisäksi lukenut kirjaa ja kuunnellut äänikirjaa. Kirjat on ihania. Ne kuuluvat arkeeni tärkeinä osasina. Lapsena kesäloman alussa hain kirjastosta aina isot kassilliset kirjoja, sarjakuvia, oppaita, romaaneja, runoja, ihan kaikkea mikä vähänkin kiinnosti. Tässä päivässä on jotain samaa tunnelmaa, kirjojen hypistelyä ja tarinoihin uppoutumista.
Kotikaupungin kirjastosta muistan aina isot ja painavat ovet, hienot ikkunat, joista auringonvalo siivilöityi lukusaleihin. Tummat lattialaatat ja pyörivät nahkatuolit lukunurkkauksissa. Oikeat viherkasvit isoissa ruukuissaan. Kirjoja hylly toisensa jälkeen. Ihana hiljaisuus. Hyllyjen välissä kuljeskelu kiinnostavia kirjoja etsien.
Kirjastoissa on tietty tuoksu, joka jo lapsena jäi muistiini, sen voi aistia lähes minkä tahansa kirjaston saleissa. Kenties se tulee vanhojen kirjojen kansista, tuhansien sivujen taitteista, musteesta. Ennen kaikkea kirjastoissa vallitsee rauha ja hiljaisuus, joskus vähän unenomainen tunnelma, joka vetää puoleensa. Kirjastoon on ollut aina mukava mennä, sillä siellä on tämä oma hieno tunnelmansa. No, ei se enää ole niin rauhallinen paikka, kirjastoissa on joskus menoa kuin torilla tai huutokaupassa, valitettavasti.
Mitä en yleensä lue?
Ensi viikolla täytyykin mennä kirjastoon. En ole pitkään aikaan käynyt siellä ajan kanssa, nopeasti vain kävellyt kirjojen palautuspisteen kautta ja kiirehtinyt eteenpäin. Kiinnostaisi käydä vähän katsomassa uusia runokirjoja ja mitä uusia kirjoja on viime aikoina tullut valikoimaan. Voisin myös tutustua sellaisiin kirjoihin, joita en yleensä valitse. Esimerkiksi dekkareita en juuri koskaan lue. Pitäisiköhän nyt kokeilla?
Luetko sinä dekkareita, tai jotain tiettyä genreä vai ihan kaikkea? Oletko kirjastossa kävijä? Muistatko, milloin kävit viimeksi kirjastossa? Tai oletko koskaan käynyt kirjastoautossa? Milloin luit oikean, kokonaisen kirjan (romaanin…) kannesta kanteen?
Tarvitaanko kirjastoa?
Tarvitaanko kirjastoa? Kaikkea kysyttävää sitä tuleekin mieleen, mutta jatketaan tästä myöhemmin, nyt palaan äänikirjan pariin ja aurinkokin näköjään paistaa.
Lukemisiin, Sannis